Saara Huttunen Haters gonna hate

Sanonnan "uskon vasta kun näen omin silmin" ongelmallisuus

Suomalainen on perinteisesti ollut sellainen, että se uskoo vasta kun näkee omin silmin. Tämä on kahdestakin syystä täysin naurettavaa. Ensinäkin, minä ainakin uskon moniin asioihin mitä ei voi nähdä. Paljaalla silmällä ei voi nähdä atomeja, bakteereja ja pölypunkkeja näin esimerkiksi. Lisäksi uskon moniin asioihin, jotka ovat täysin epäkonkreettisia, mutta silti olemassa. Tälläisiä ovat esim. tietoisuus ja ajatukset.

Toinen syy miksi sanonta on ongelmallinen, on se, että aina ei kannattaisi luottaa näköaistiin. Aivomme käsittelevät vain hyvin pienen osan siitä, mitä silmämme näkevät ja myös muokkaavat näköhavaintoa. (Katsoin tästä mielenkiintoisen dokkarin taannoin.) Lisäksi voimme ihan rehellisesti hallusinoida, eli nähdä asioita mitä ei ole siellä mihin katsomme.

Me emme näe maailmaa objektiivisesti sellaisena kun se on. Pelkästään aistimme ovat liian rajallisia sellaiseen. Mietitään vaikka sitä, että jotkut eläimet näkevät laajemman kirjon värejä kuin me. Ja jotkut eläimet taas näkevät mustavalkoisena. Objektiivinen maailma tuskin vastaan kenenkään näistä kokemusta.

Itse taidan luopua sanonnan käytöstä, koska a)uskon moniin asioihin mitä en voi nähdä omin silmin ja b)ei kannattaisi uskoa kaikkea mitä näkee. Silloin voi tulla helposti ns. kusetuksi niinkuin nuo taikurin huijattavat tuossa dokkarissa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Uskon sen kun koen. Meillä on muutakin kuin silmät. Keräämme tilastoa korviemme väliin kehdosta hautaan. Toistamme, yhdistelemme, vertaamme. Suurimmaksi osaksi ilman, että edes tiedostamme. Sitä kai kutsutaan kokemukseksi ja prosessia harjoitteluksi.

Taisin joskus aikaisemminkin sanoa jotain sinnepäin, että ei ole mitään absoluuttista objektiivisuutta, mutta että objektiivisuuteen on silti hyvä pyrkiä jos haluaa ymmärtää, selvittää ja lopulta ratkaista asioita. Kontekstista riippuen, tarvitaan riittävä tarkkuus.

Henkilökohtaisesti luotan ymmärrykseeni ja hahmotuskykyyni, mutta kyseenalaistan niitä silti jatkuvasti. Varotoimenpiteenä.

Me näemme maailman sellaisena, kuin meidän tarvitsee nähdä, että voimme selvitä siinä. Mukaudumme mihin vaan - se tulee ihmiseltä luonnostaan. Matkiminen ja omaksuminen. Mielenkiintoinen piirre on kyky uskoa , ja sen psykologiset mahdollisuudet. Placebovaikutus on todellinen.

Miksi uskomme bakteereihin vaikka emme näe niitä? Ehkä siksi, että ne sopivat kuvaan. Ne toimivat ymmärrettävällä tavalla. Ymmärrämme tiettyjä asioita ja suhteita (kuin) luonnostaan; Ei bakteerikammossa ole suurta eroa kristilliseen demonikammoon. Jopa rituaalit muistuttavat toisiaan.

Me emme mielellään usko asioita, jotka ovat ristiriidassa eheän maailmankuvamme kanssa. Meillä on alitajuinen pyrkimys säilyttää kuva eheänä. Se on niin vahva imperatiivi, että se ajaa ihmisiä jopa hulluiksi; Olen nähnyt ihmisiä, jotka vahingoittavat ennemmin itseään, kuin päästävät irti rakkaasta maailmankuvastaan. Ihminen ei luonnostaan pidä epävarmuudesta. Sitä voi kuitenkin opetella sietämään, ja olen sitä mieltä, että vain epävarmuuden sietämisen kautta voi nähdä maailman aina vähän tarkemmin.

Johan Lom

Tuossa sanonnassa "näkeminen" tulee ymmärtää laajemmin kuin vain näköhavaintona. Se tarkoittaa nimenomaan kokemista, kuten joku ylempänä jo viittasikin.

Ja mitä siihen näkemiseen tai kokemiseen tulee, niin senkään ei aina tarvitse olla henkilökohtaisesti konkreettista. Vaikka et itse olisi kurkistanut mikroskooppiin, jossa näet bakteerien liikkuvan, niin voit olla nähnyt kuvia sellaisista mikroskooppikuvista ja kun ne kuvaavat ilmiötä, joka oman elämänkokemuksesi mukaan on olemassa, koska se selittää kattavasti monet asiat, niin siinä ei ole ristiriitaa tuon toteamuksen "uskon vasta kun näen" kanssa.

Mitä atomeihin puolestaan tulee, tai muihin tieteen teorioihin, joita ei voi edes mikroskoopilla havainnoida, niin niiden kohdalla on kyse toimivasta fysiikan mallista. Mallia pidetään tieteen perustana niin kauan, kun ristiriitoja havaintojen kanssa ei ole olemassa. Kun ristiriitoja ilmenee, mallia muutetaan. Niels Bohrin atomimalli ytimen ympärillä pyörivine elektroneineen on vain työhypoteesi eikä edes hän väittänyt, että atomit todellisuudessa näyttäisivät sellaisilta.

Parhaiten tuo "uskon vasta kun näen" -periaate toimii tilanteissa, joissa on luvattu jotain tapahtuvan, mutta joka oman kokemusmaailman mukaan on sangen epävarmaa. Esimerkiksi, jos joku soittaa sinulle, että olet voittanut kilpailussa 10.000 euroa ja rahat lähetetään tilillesi parin päivän päästä, niin on hyvin luontevaa todeta "uskon vasta kun näen".

Käyttäjän elinakeranen kuva
Elina Keränen

Harrastetaanpa hieman lisää sanontojen kyseenalaistamista.

"Tämä on kahdestakin syystä täysin naurettavaa."

Naurettavaa, eli "on naurettava", "täytyy nauraa", "pakko nauraa". En tunne minkäänlaista pakotusta nauramiseen. Jos sinä et kyennyt estämään nauramistasi, ei lause silti ole riittävän objektiivinen ollakseen tosi.

"uskon moniin asioihin, jotka ovat täysin epäkonkreettisia, mutta silti olemassa. Tälläisiä ovat esim. tietoisuus ja ajatukset."

Tietoisuutta ja ajatuksia ei ole todistettu, joten tämä on täysin maailmankatsomussidonnainen käsitys eikä siis tosi.

"Paljaalla silmällä"

Silmä ei ole paljas, sen päällä on kalvo.

" silmämme näkevät "

Silmät eivät näe mitään, ne välittävät säteilyn aivoihin ja aivot luovat subjektiivisen kokemuksen.

"voi tulla helposti ns. kusetuksi"

Käytännössähän tämä tarkoittaa, että tulet ulos ihmisen virtsaputkesta.

Suosittelen, että luovut näistä kaikista sanonnoista. Toisaalta sekään ei riitä, sillä mikään sana ei koskaan ole tarkka. Taidankin suositella että luopuisit puhumisesta kokonaan.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Mä luulin että vapaavuorossa ollaan vapaammin eikä pipo kiristä päätä.

Käyttäjän jumminoma kuva
jukka makinen

"Silmä ei ole paljas, sen päällä on kalvo."

Ei muuten ole. Se kalvo kuuluu silmään. Silmän päällä on silmäluomi, silloin kuin on.

"voi tulla helposti ns. kusetuksi"

Termi taitaa olla kusetetuksi.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

Hempalla on 18 pyöräinen kirnu, pneumaattinen kenkälusikka, sekä banaanimelonipuu esiteltäväksi niille jotka näkemättä uskovat.

Käyttäjän PaavoSakariPoistuvainen kuva
Paavo Ylämäki

Tietoisuus mainittu, kuulisin siitä mielellään lisää. Esimerkiksi jos kiinnität huomiota jalkaasi ja miltä siitä tuntuu, niin onko jalkasi silloin tietoinen, onko jalkasi tuntemus noussut esille alitajunnastasi, tai onko ihmisen osa kuten jalka samaistettavissa mitenkään sinusta aivojen osaan, joka tulee tuntemuksena pinnalle, kuten muistoon? Saa olla filosofinen, voin sitten googlailla mitä en tiedä, jos kiinnostaa pohtia :)

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Jalkani ei ole silloin tietoinen, vaan olen tietoinen jalastani. Esimerkiksi taskuvarkaus on helppoa siksi, koska ihminen ei ole kokoajan tietoinen kaikesta itsessään ja mitä kantaa mukanaan.

En mä nyt oikeen osaa olla valitettavasti asiassa erityisen filosofinen :( on vielä meillekkin vähän epäselvää mitä tietoisuus on. Se on selkeästi jotain enemmän kuin aivojen osien summa, mutta se ei ilmeisesti ole ihmisestä irrallinen materiaalinen tai muutenkaan materiaalinen entiteetti.

Käyttäjän PaavoSakariPoistuvainen kuva
Paavo Ylämäki

Miksi sanoisit, että se on enemmän kuin aivojen osien summa tai immateriaalinen? Miten määrittelisit minkä tahansa immateriaalisen (voit käyttää mitä tahansa esimerkkiä, jonka luulisit minunkin ymmärtävän). En haasta sinua, kerään vain tietoa, koska tutkin en tietoisuutta, mutta ihmisten näkökulmia siitä. Graduni aihe eli ihmisten moraalikäsitysten muuttuminen ja siitä keskustelu on aika paljon tekemisissä sen kanssa, miten ihmiset kokevat mm. tietoisuuden.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa